lainattu Snautseri-Pinseri lehden kotisivuilta

eläinlääkäri Kirsi Kentala

Yksi tavallisimpia ongelmia koirilla (joskus harvoin kissoillakin) on anaalirauhasten täyttyminen ja/tai tulehtuminen.

Mitkä ne anaalirauhaset oikein ovat?
Anaalirauhasia voidaan kutsua myös bursiksi tai perärauhasiksi. Anaalirauhaset ovat koiran peräaukon läheisyydessä (alaviistossa klo 5:ssä ja 7:ssä) olevat hajueritettä tuottavat rauhaset. Nykypäivän koirille ne ovat aivan turhat kapistukset - voisikin luvata eläinlääketieteen Nobelin sille, joka keksii, miten ne joko jalostetaan koirilta olemattomiksi tai käsitellään niin, että ne kuivuvat pois! Sen verran usealle koiralle ne aiheuttavat turhaa hankaluutta!

Onneksi suurimmalle osalle koirista ne toimivat normaalisti elikkä tuottavat karmean hajuista vaaleankeltaista, juoksevaa eritettä, jota pusertuu kakan mukana ulos ja antaa kakalle "yksilöllisen" ilmeisesti reviiriä merkkaavan hajun ("tämä on MINUN oma kakkani"). Ehkä se on tämä haju, jota koirat myös toistensa peräpäästä niin ihastuneina nuuhkivat. ("Kukas sinä olet? Ai, sinä olet tämä haju.") Näin ihmisenä täytyy kyllä todeta, että anaalirauhasen eritteen hajua ei monikaan maailman tuoksu voita kammottavuudessaan...

Kun koira säikähtää kovasti, se myös helposti tyhjentää nämä rauhaset. Ehkä olet huomannutkin?

Miksi anaalirauhaset vaivaavat joitakin koiria?
Toisilla yksilöillä ja joillakin roduilla anaalirauhaset eivät toimi moitteettomasti, siis eivät tyhjene kakan mukana. Itse vastaanotollani olen huomannut, että top 3 -tilastosta löytyvät perhoskoira, tiibetinspanieli ja cavalier king charlesin spanieli, mutta ko. vaiva voi iskeä minkä rotuiseen ja ikäiseen kaveriin tahansa. Jopa ensimmäisen rokotuksen yhteydessä saattaa jo kuulla ihmettelyä "pepun kutinasta" tai vasta 10-vuotiaana.

Selvää syytä vaivaan ei tiedetä - mutta maalaisjärjellä voi tietysti kuvitella, että jos kakka on esim. jatkuvasti löysähköä, se ei mekaanisesti "puserra" rauhasia tyhjäksi. (Tästä johtuu eräs ehdotus vaivan ennaltaehkäisemiseen; leseen lisääminen ruokaan, jotta kakka on "isompi".)

Kun anaalirauhaset eivät tyhjenekään, koira koettaa tehdä itse asialle jotain. Ilmeisesti rauhaset pullistuneina kutittavat ja jopa särkevät. Koira voi klassisesti vetää peppua pitkin mattoja, nuoleskella ahkerasti peräaukon seutua, istahdella kesken kävelylenkin ja jopa täysin kieltäytyä liikkumasta. Kerrankin vastaanotolleni tuotiin huovalla kantaen hovawart, joka oli "halvaantunut". Tutkimuksessa löysin vain hyvin täyttyneet anaalirauhaset - ja eikös vaan koira lähtenyt iloisesti juoksennellen kotiin niiden tyhjennyksen jälkeen!

Jos anaalirauhaset eivät tyhjene, ne myös hyvin helposti tulehtuvat. Silloin oireet ovat tietysti voimakkaammat. Pahimmassa tapauksessa koira ei anna koskea takapäähänsä lainkaan ja anaalirauhasista on puhjennut ns. fisteli eli verinen mätä purkautuu suoraan ihon läpi ulos. Saksanpaimenkoirilla on melko yleistä myös ns. perianaalirauhasten tulehdus, mutta se on sitten lähinnä eläinlääkärin tehtävä erottaa nämä kaksi vaivaa toisistaan.

Tulehduserite poikkeaa normaalista vaaleankeltaisesta litkusta; erite voi olla vain paakkuista tai sitten se on mustaa, ruskeaa, punaista, ruohonvihreää, juoksevampaa tai suorastaan hammastahnan paksuista. On selvää, ettei sellainen "mömmö" enää pystykään luonnollisesti poistumaan ohutta rauhaskanavaa pitkin.

Miten anaalirauhasvaivoja hoidetaan?
Lienee selvää, että elinlääkärin on tehtävä ensiksi ko. diagnoosi. Peräaukon seudulla voi olla monia muitakin sairauksia; esim. kasvaimia, tulehduksia, suolen laajentumia tms.

Anaalirauhaseritettä jatkuvasti nuoleskeleva koira voi saada tulehduksen myös kurkkuunsa, nielurisoihin, jolloin siitä seuraavat omat oireensa (kakistelu yms.).

Ensimmäiseksi tietysti pyritään tyhjentämään rauhaset, yleensä viemällä etusormi peräaukon sisäpuolelle (erittäin hyvin liukastettu hanska kädessä tietysti). Sitten tunnustellaan rauhanen etusormen ja peukalon välillä - jos sitä ei lainkaan löydy, rauhasessa ei ilmeisesti ole "tavaraa". Jos rauhanen on täyttynyt, se voi olla herneen tai jopa ison viinirypäleen kokoinen. Sitten vain litistetään rauhanen sormien välissä niin tyhjäksi kuin saadaan. Kaiken tulee tapahtua rauhallisin, hitain liikkein, ettei koira säikähdä.

Joskus peppu on niin aristava ja kipeä, ettei tästä tule mitään ilman rauhoitusta. Tyhjäksi ne on kuitenkin saatava, sehän on selvää.

Mikäli erite viittaa tulehdukseen, voidaan rauhaset huuhdella esim. desinfioivalla aineella tai antibiootilla - tämä onnistuu rauhallisilla kavereilla ilman rauhoitusta. Yleensä tällöin potilas saa myös sopivan antibioottikuurin ja/tai paikallishoidon (esim. suppoja). Pahasti tulehtuneet rauhaset kannattaa kontrolloida hoidon jälkeen, elikkä kiikuttaa potilas taas eläinlääkärin koeteltavaksi.

Osalla koirista ko. vaiva on satunnainen ja harvakseen vaivaava. Silloin riittää, kun käväisee eläinlääkärillä tarvittaessa.

Toisilla yksilöillä rauhasten toiminta on jatkuvasti jumissa. Silloin voi harkita, opetteleeko itse tyhjentämään rauhaset esim. koiraa suihkutellessaan pari kertaa kuussa vai olisiko viisainta leikkauttaa rauhaset kokonaan pois.

Anaalirauhasten leikkauksessa on monta eri tyyliä; joka tapauksessa jälkihoitoon kuuluu tietysti hyvä haavahoito ja nuolemisen esto. Oma eläinlääkäri osaa varmasti kertoa käyttämästään tavasta ja jatkohoidosta.

etusivulle