Kantavan ja imettävän nartun ruokinnasta
Julkaistu Snautseri-Pinseri -lehdessä 1/94

tuotepäällikkö Heikki Kurkela

Kantoaikana ja varsinkin myöhemin imetysaikana nartun ravintoaineiden tarve on hyvin erilainen normaaliin ylläpitoon nähden. Kanto- ja imetysaikana nartun elimistö ottaa myös käyttöönsä aiemmin varastoimansa ravinteet. Nartun epätasapainoinen ruokinta sekä ennen että jälkeen astutuksen voivat olla tärkein tekijä jopa huomattavassa osassa sikiöiden kehityshäiriöissä sekä pienten pentujen kuolemissa.

Ennen astutusta...
... nartun tulisi ehdottomasti olla ihannepainossaan (oikealla ruokinnalla narttu on ihannepainossaan myös kanto- ja imetysajan jälkeenkin). Narttu tulisi myös tarkistuttaa eläinlääkärillä sekä rokottaa ja sille pitäisi antaa matokuuri hyvissä ajoin ennen astutusta. Jos narttua on ennen astutusta ruokittu ravintoaineiltaan epätasapainoisella ruualla, sillä ei ole kanto- ja imetysajan vaatimia optimaalisia varastoja aminohappoja, mineraaleja, vitamiineja ja energiaa. Usein taustatekijäksi nartun lisääntymishäiriöihin, kuten alhaiseen munasolun hedelmöittymiseen, kehityshäiriöihin sikiöillä sekä maitorauhasen häiriöihin (vaikuttaa maidon laatuun ja määrään), löytyykin ruokinta heikkolaatuisella matalan sulavuuden ja epätasapainoisen ravintoainekoostumuksen omaavalla ruualla.

Kantoaikana...
... voidaan periaatteessa käyttää alusta lähtien kasvu-/imetysvaiheeseen kehitettyä erikoisruokaa, mutta välttämätöntä se on vasta kantoajan viimeisellä kolmanneksella, kun sikiöiden kasvu on suurimmillaan. Kantoajan alussa narttua tulisikin ruokkia korkealaatuisella, ravintoaineiltaan tasapainotetulla ylläpitoruualla ja vaihtaa se tasapainoiseen penturuokaan noin 5. kantoviikolla. Kantoajan alkupuolella nartun energiantarve on yleensä täysin sama kuin normaalistikin, mutta kantoajan viimeisen kolmanneksen aikana energian tarve nousee noin 1,3-1,5 kertaiseksi ylläpitoon nähden. Ruuansulatuskanavan kapasiteetti on nartulla kuitenkin kantoajan viimeisten viikkojen aikana huomattavastikin pienentynyt, joten se asettaa tältäkin osin suuria vaatimuksia annettavan ruuan laadulle. Kun kantavalle nartulle annetaan ruuaksi korkealaatuista, taspainoitettua valmisruokaa, on yleensä kaikilla lisäksi annettavilla ravinteilla negatiivinen vaikutus. Esimerkiksi ylimääräiset kalsium ja/tai D-vitamiinilisäykset voivat jopa johtaa sikiöiden kehitysvaurioihin pehmytkudosten kalkkikertymien seurauksena. Nartulla ylimääräiset kalsiummäärät saavat aikaan muutoksia kalsiumin imeytymissä, jotka taasen voivat altistaa narttua myöhemmin kalkkikramppiin. Tärkeintä niin sikiöiden kehityksen kuin nartun terveydenkin kannalta on, että annettavassa ruuassa on valkuaista, mineraaleja ja vitamiineja oikeissa suhteissa toisiinsa sekä ruuan muuntokelpoisen energian määrään (= kuinka paljon ruokaa narttu joutuu syömään). Useimmilla nartuilla on 3.-5. kantoviikkojen aikana muutaman päivän jakso, jolloin ne vähentävät selvästi ruuankulutustaan. Juuri ennen synnytystä narttu yleensä kieltäytyy syömästä noin 12-24 tuntia ennemmin, eikä sitä tulisi tällöin houkutellakaan syömään.

Imetysaikana...
... suurin ruokinnallinen ongelma on yleensä se, että pystytään täyttämään nartun huomattavasti kasvanut energiantarve. Nartulle tulisikin imetysaikana antaa ainoastaan hyvälaatuista, ravintoaineiltaan tasapainoitettua kasvu-/imetysvaiheeseen tarkoitettua ruokaa. Nartulla tulisi olla myös aina puhdasta vettä saatavillaan.

Nartun ravinnontarve on normaalisti ensimmäisellä imetysviikolla noin 1,5-kertainen, seuraavilla viikoilla noin 2-kertainen sekä myöhemmin noin 3-kertainen ylläpitoon nähden. Tarvittavan ravinnon määrä riippuu pentujen määrästä siten, että jokainen pentu lisää perusenergiantarpeeseen 0,25. Esimerkiksi, jos nartulla on 8 pentua, on energiantarve imetysaikana korkeimmillaan 1+(8x0,25)=3 kertaa ylläpitovaatimus. Koko imetysajan nartulla tulisi olla ruokaa jatkuvasti saatavilla varmistamaan riittävä ravinteiden saanti. Toisaalta kuitenkaan heikosti sulavalla, matalaenergisellä ruualla ei pystytä vapaalla ruokinnallakaan turvaamaan nartulle riittävää ravinteiden saantia eikä tästä johtuen parasta mahdollista pentujen kehitystä. Annettaessa nartulle korkealaatuista imetysajan ravintotarpeet kattavaa ruokaa ei siihen enää tulisi lisätä mitään ravinteita, koska ravinnelisäykset yleensä johtavat haitalliseen ravintoaineiden epätasapainoon. Esimerkiksi rasvalisäys kyllä nostaa ruuan energiasisältöä, mutta tällöin myös ruokaa syödään kokonaisuudessaan vähemmän ja muita ravinteitakin saadaan vähemmän. Yksipuolinen kalsiumin lisäys toisaalta voi saada aikaan epätasapainoa muiden mineraalien imeytymisessä ja tätä kautta vaikuttaa nartun maitoon ja pentujen kehitykseen.

Pentujen vieroittamisen aikana siirrytään nartulla takaisin korkealaatuiseen ylläpitoruokaan ja rajoitetaan ruuan määrää normaaliin ylläpitovaatimuksen tasolle tai tarvittaessa hieman alle. Rajoittamalla ruokaa riittävän ajoissa vieroituksen yhteydessä voidaan alentaa maidonmuodostusta ja helpottaa nartun olo varsinkin, jos pentuja on paljon ja maidontuotto on ollut runsasta. Samalla alentunut maidon saanti edistää pentujen kiinnostusta kiinteään ruokaa

etusivulle