Valeraskaus
Julkaistu Snautseri-Pinseri -lehdessä 1B/95

eläinlääkäri Taru Kangasniemi

Hormonitoiminta
Narttukoiralla on kiimakautena vain yksi kiima, jota seuraa pitkä kiimattomuuskausi. Kerran alettuaan kiimat seuraaat toisiaan kiimavälin vaihdellessa 3,5:stä 13 kuukauteen.

Nartun kiima jaetaan neljään vaiheeseen, joista ensimmäinen on esikiima. Esikiimassa nartun emätinvuoro on veristä ja häpyhuulet ovat turvonneet. Estrogeeni-hormonitaso nousee ja saavuttaa huippunsa parisen päivää ennen "seisovan" kiiman alkua ja laskee nopeasti ennen munasolun irtoamista.

Toinen vaihe eli varsinainen kiima alkaa luteinisoivan hormonin erityksestä, mikä käynnistää munasolun irtoamisen. Tällöin narttu yleensä sallii astumisen. Samalla veren progesteroni-hormonitaso alkaa nousta.

Kiiman päättymistä seuraa keltarauhasvaihe, jolloin veren progesteroni on korkealla. Vaiheen lopulla alkaa myös veren maitohormonipitoisuus kohota.

Viimeisessä vaiheessa narttu siirtyy progesteronin laskiessa hitaasti takaisin kiimattomaan kauteen, jolloin hormonitoimintaa ei ole.

Astutettiinpa narttu tai ei, se käy aina läpi koko tämän kierron kaikkine hormonaalisine muutoksineen. Niinpä maitohormonipitoisuuden kohotessa noin 6-8 viikon kuluttua kiimasta, monille nartuille kehittyy vaihtelevan asteisia valeraskausoireita. Valeraskaudeksi kutsutaan siis tilaa, jossa keltarauhasen toiminnan loputtua nartulla esiintyy utareiden kasvua, maidon tuottoa ja erilaisia käytöshäiriöitä.

Oireet
Villikoirien laumassa vain dominoivat nartut penikoivat ja myös muut nartut hoitavat ja imettävät näiden pentuja. Luonnossa tällainen äidillinen käyttäytyminen on siis aivan tarkoituksenmukaista. Sen sijaan kun nämä valeraskausoireet ovat kotikoiralla hyvin voimakkaita, ne aiheuttavat huolta omistajalle ja stressiä nartulle itselleen.

Valeraskauden oireisiin kuuluu usein selvää pesäntekemis- ja puolustuskäyttäytymistä. Varttu voi suojella reviiriään ja kuviteltuja pentujaan hyvinkin aggressiivisesti sekä muilta koirilta että ihmisiltä. Pentujen korvikkeena voivat toimia esimerkiksi nartun omat lelut. Joskus narttu voi käyttäytyä kuin synnyttävä emo ja saada jopa heikkoja polttoja. Usein utareet kasvavat ja maidontuotto voi olla runsastakin. Joillakin nartuista ruokahalu kasvaa, kun taas toiset saattavat olla lähes anorektisia. Myös haikeus ja haluttomuus ulkoilla ovat tavallisia oireita. Toisinaan narttu voi juoda tavallista enemmän. Edellämainituista oireista lähinnä lisääntynyt juominen kannattaa aina tutkituttaa, koska se voi olla myöskin oire esimerkiksi kohtutulehduksesta, sokeritaudista tai munuaisviasta. Lisäksi on luonnollisesti oltava varma siitä, että koira ei todellakaan ole oikeasti tiine!

Hoito
Valeraskaus on sinänsä normaali tila, joka häviää itsestään ajan kanssa. Oireet voivat silti olla niin voimakkaita, että hoito voidaan katsoa joskus välttämättömäksi.

Nartun kotihoitona suositellaan ruokinnan vähentämistä (ellei kyseessä ole jo hyvin huonoruokahaluinen koira) ja liikunnan ja muun aktiviteetin lisäämistä. Jos maitoa erittyy runsaasti, voi myös nesteensaantia hiukan rajoittaa muuten terveeltä koiralta. Myöskään nartun joskus herttaistakin äidillistä käytöstä ei saisi rohkaista ja lelut ja muut hellyyden kohteet olisi hyvä piilottaa. Jos narttu puolustaa voimakkaasti pesäänsä, tavaroitaan tai on muuten kärttyisä, kannattaa omistajan välttää tilanteita, jotka provosoivat aggressiivisuutta. Turvonneita utareita voi hoitaa kylmillä kääreillä tai esimerkiksi uittamalla koiraa kesällä.

Hoitoa harkittaessa on hyvä muistaa, että oireet tulevat uudestaan jokaisen kiiman jälkeen, vaikkakin niiden voimakkuus voi vaihdella. Jos narttua ei siis aiota käyttää jalostukseen, voi sen steriloiminen olla erittäin järkevää. Pennuttaminen ei paranna tilannetta, vaikka tällaisia käsityksiä on esiintynytkin. Narttu leikataan kiimattomana ajanjaksona eli yli 2,5 kuukautta juoksusta. Jos kohtu ja munasarjat poistetaan aikaisemmin, voivat valeraskausoireet jäädä enemmän tai vähemmän pysyviksi.

Hormonaalisia hoitoja (estrogeeniä, testosteronia ja progestiineja) on käytetty vaihtelevalla tuloksella. Näitä hoitoja ei nykyisin suosita niiden sivuvaikutusten vuoksi (mm. lisääntynyt kohtutulehduksen riski).

Hyvin runsaassa maidontuotannossa on myös käytetty nesteenpoistolääkityksiä ja nartun käytöshäiriöihin rauhoittavia lääkkeitä.

Lääkehoidosta ehkä tehokkaimmiksi ovat osoittautuneet maitohormonin eritystä laskevat lääkkeet (prolaktiini-inhibiittorit), joita voidaan lisäksi käyttää ilman hormonivalmisteiden sivuvaikutuksia. Näitä valmisteita on saatavilla sekä nestemäisinä että tabletteina (Galastop- ja Parlodel-kauppavalmisteet) ja niiden käyttö on kotona helppoa ja lyhytaikaista.

Hyväksi vaihtoehdoksi valeraskauden hoidossa on myös osoittautunut akupunktiohoito. Hoidolla ei ole sivuvaikutuksia ja erityisesti käytöshäiriöt katoavat jo yleensä ensimmäisen hoitokerran jälkeen. "Neulottelu"-hoitoja voidaan antaa 1-3 hoitokertaa 3-4 vuorokauden välein heti oireiden ilmaannuttua. Hoitoa varten narttua ei tarvitse rauhoittaa ja omistajien hämmästykseksi koirat yleensä rentoutuvat miellyttävästi akupunktion aikana. Akupunktiohoito laskee myös veren maitohormonipitoisuutta.

Huolimatta siitä, että valeraskaus on täysin normaali ilmiö narttukoiralla, kannattaa siis hakea apua eläinlääkäriltä, jos elämä muuten miellyttävän kotikoiran kanssa käy täysin mahdottomaksi noin pari kertaa vuodessa.

etusivulle