Tarina
Tämä tarina vaihtuu joka toinen viiko tai ainakin kerran kuussa.
Tämä tarina EI OLE jatkotarina
Oli kesäkuun 10 päivä koulu oli juuri loppunut ja iloiset koulaiset olivat pääseet viettämään hyvin ansaittua kesälomaa.Kankkulan Kalle oli juuri ja juuri päässyt luokaltaan.Hänen isänsä oli määrännyt hänelle rangaistukseksi koko kesäloman töitä lähi tallita.Kalle joutuisi auttamaan hevosten hoidossa ja jos hän aiheuttaisi ongelmia niin rangaistuksena olisi koko ensivuosi asumista tallilla.kalle inhosi hevosia ja oli rangaistuksen takia hyvin vihainen isälleen.Hänen isänsä mielestä ei ollut mitään muuta parempaa kuin hevoset.Hän oli päättänyt karata tallilta,mutta suunnitelmiin tuli muutos kun kaikki tuntuivat pitävän hänestä ja hänen ennakkoaavistukset osoittautuivat vääriksi.Kauhukseen hän huomasi alkavansa pitää hevosista ja tallista päivä päivältä enemmän.Kaikki tallilla kävijät auttoivat häntä sopeutumaan tallinarkeen.Kaikkein vaikeinta Hänestä oli hevosten ruokkiminen,koska siinä piti olla niin tarkka.Kerran hän oli antanut liikaa ruokaa ja hevonen oli saanut ähkyn.Hänelle kerrottiin miksi niin oli käynyt.Häntä ei yhtään moitittu,vaikka hevonen olisi voinut kuolla.Kaksi viikkoa oli kulunut ja hän oli jo sisäistänyt monta juttua tallilla.Lopulta hänen avustus palkittiin.Hän pääsi vihdoinkin kokeilemaan ratsastusta.Kalle nautti ratsastuksesta.Oli kiva tunte,kun sai ison hevosen liikkeelle ja se totteli.Lisäksi hän oli otettu kun Heidi kehui häntä ja sanoi hänelle,että hänellä oli isänsälahjatratsastuksessa,vaikka hän ei ollut koskaan aikaisemmin arvostanut isänsä harrastusta.Nyt hän alkoi ymärtämään isäänsä.Kallen ratsastustaito vain kehittyi ja kehittyi.Hän ei ollutkaan mennyt muilla,kun hoitsulaan Roomeolla.Yhtenä päivänä Heidi ei taluttanutkaan ulos Roomeota vaan hänen kisahevosensa Kirpun.Kirppu oli tallin kultaaarre ja sitä ei kaikille annettu.Kalle oli aika otettu siitä,että hän sai ratsastaa Kirpulla,mutta samaan aikaan vatsassa kareili pieni jännitys.Hän sai taluttaa Kirpun kentälle ja nousta selkään.Aluksi mentiin käyntiä ja sitten ravia.Miten ihana ravi kirpulla olikaan.Kirppu tuntui lentävän eikä astuvan olenkaan maahan.Laukka oli vielä ihanampaa.Kalle käski itseään rauhoittumaan,koska hän ei halunut olla hoitsulleen petollinen.Hän halusi nauttia vain Roomeolla ratsastamisesta.Tunnin jälkeen Heidi halusi tietää miltä hevonen oli tuntunut.Kalle vastasi,että hevonen oli ollut,kuin unelma,mutta hän ei haluaisi ratsastaa muillakuin Roomeolla.Niiden sanojen pääteeksi Kalle halusi tietää miksi hän oli saanut ratsastaa kirpulla.Heidi kertoi,että oli tärkeää ratsastaa muillakin hevosilla,kuin vain omalla hoitsullaan.Heidi vielä täydensi sanojaan sanomalla kallelle,että Hänen ja Roomeon väliin oli muodostunut jo suhde,joka ei ihan helposti katoasi.Ei ainakaan toisella hevosella ratsastamisesta.Heidi oli kokoajan seurannut vähän kallea ja oli pannut merkille viikossa miten paljon tämä vihtyi ja eleli tallilla.Lisäksi hän oli huomannut että Kalle oli edistynyt reilusti kolmessa viikossa ratsastaessa. Heidi päätti mennä kysymään haluisiko Kalle jäädä heille töihin,koska hänen "rangaistus" loppuisi kahden viikon kuluttua.Kalle iloistui asiasta hirmuisesti ja sanoi:-en olisi mitenkään voinut jättää Roomeota tänne,vaikka tiedän että siitä olisi pidetty tosi hyvää huolta täältä.En usko,että Roomeokaan haluaa että minä lähtisin.Ja kyllä minä hoidan koulun vaikka sinne on täältä noin puolet pidempi matka.Saanhan minä jäädä Roomeon takia saanhan? Heidi naurahti Kallen innostukselle ja pyytävälle äänelle.Heidi sanoi:-en olisi uskonut,että sinussa piilee isäsi rakkaus hevosia kohtaan.Heidi jatkaa puhettaan:-Saat jäädä tänne näillä ehdoilla:
-käyt koulusi kunnolla loppuun asti
-autat tallitöissä
-jätät kaupungilla hengailun vähemmälle.
Kalle kuunteli ja punnitsi ehdot ja hyväksyi ne kun ne ei kuulostanut niin pahalta.Ja kun uusi vuosi alkoi hän toden totta paransi tapansa.Hän ei enää hengaillut kaupungilla entistenkavereitensa kanssa.Hän etsi koulusta uusia kavereita ja hän sai niitä ja he tykkäsivät paljon enemmän uudesta Kallesta,kun vanhasta kovis Kallesta.Kalle melkein asui tallissa ja jos hän oli kadoksissa hänet löydettiin aina Roomeon poksista tai sen ulkopuolelta.Kalle jouduttiin aina ajamaan pois tallin sulkiessa ja aina aamulla Kalle oli jo oven takana odottamassa koska tallin ovi aukeaisi.Hänen isä joutui tulemaan Roomeon poksiin jos hän an poikansa kanssa. Kun Kalle täytti 15 vuotta hän sai syntymäpäivälahjaksi Roomeon ja kisapassin elikä sellaisen passin joka todisti sitä,että hän voi alkaa kilpailla Roomeolla.Niinpä koviskalle oli tuhottu ja jäljelle jäi hevosia rakastava Kalle.Hänenstä tuli kuuluisa hevospiireissä ja kun Roomeo vanheni hän päästi sen laitumelle.Roomeo kuoli onnellisena 34 vuotiaana.Silloin Kalle hautasi sen pellolle jossa Roomeo tykkäsi juoksennella.Kalle jatkoi kilpailuja unelma nimesellä hevosella,mutta koskaan hän ei unohtaisi Roomeota.Keneenkään muun hevosen kanssa Ka