Salipalloa
Pelaan salibandya miesten I-divisioonassa TPS:n edustusjoukkueessa, sekä TPS:n A-junioreissa SM-sarjassa. Aloitin salibandyn pelaamisen 5-luokalla eli noin 7 vuotta sitten Lausteen koulun sählykerhossa. Kerhon vetäjänä toimi koulun silloinen biologian opettaja ja nykyinen biologi, salibandyn "isähahmo" Janne Aho. Sipihallissa treenattiin ja TuNMKY oli ensimmäinen seurani ja valmentajan virkaa toimitti Janne Aho ja myöhemmin jossain välissä Janne Rainio.
Nykyisestä pelipaikastani poiketen pelasin silloin maalivahtina, kunnes muutama vuosi myöhemmin Ilkka Karhemon luotsatessa joukkuetta mieli muuttui. TuNMKY:n maalivahdista tulikin puolustaja ja samoihin aikoihin silloisen joukkueemme hyökkääjästä, Mika Ahvenesta tuli maalivahti. Hän on yhä maalivahtina TPS:n A-junioreiden maalilla. Ehkä näiden muutosten myötä saavutettiin C-poikien SM-pronssi, kaudella 1995-96. Se on korkein saavutus huikean jännittävän salibandy "urani" aikana (unohtamatta kuitenkaan huikeaa suoritustani I-divarissa viime kaudella, yksi maali ja syöttö...). TuNMKY:n nimi muuttui TPS:ksi ja siinä se on pysynyt sen jälkeen.
TPS:n edustusjoukkue tuo tullessaan uusia kokemuksia ja (mahtavia) saavutuksia. Harjoitus tekee mestarin! "Tiivis, tiivis, tiivis... no nii äijät, nyt näytetään niille saatana! Raamattuu, raamattuu! Vilkku vasemmalle ja ohi! Me tehdään sitä työtä saatana!... yy, kaa, koo, TEPSI!!!"
Pianissimo
Pianoa olen soittanut siitä lähtien, kun ensimmäisen "pianon" sain. Eli vuoden 1988 joulusta lähtien eli 11 ja puoli vuotta. Paikan nimi oli Keskustan pianokoulu ja opettajana minulla oli Hannu Kyrölä. Jonkun vuoden kävin Mestarinkadulla Hannun vanhempien luona mestarin opetuksessa, kunnes toimipaikaksi vaihdettiin Kristiinankadun ja Eerikinkadun kulma, Keskustan pianokoulu. Siellä soittelin ihan 1998 kesään asti, jolloin hinnat alkoivat nousta kuin...joku. Tehtiin leikkauksia ja soitto-oppilaat lakkauttivat itsensä soiton opetuksesta. Puoli tuntia maksoi jo lähemmäksi 80mk, kun taas 10 vuotta sitten hinnat olivat puolet nykyhinnasta. Toki oli opetus ja opettaja hintansa väärti, mutta raha ei kasvanut vielä silloinkaan puissa.
Pianon soittamisen ohella opettelin soittamaan kitaraa, jota olen myös saman verran noin suunnilleen soittanut. Isoveljestäni ja isäpappastani otin mallia. Tuntiakaan en ole ollut kitaransoiton opetuksessa. Sitä oppii, kun viitsii harjoitella.
Ei kahta ilman kolmatta. Kun soittaa, niin täytyy myös laulaa (tai ainakin yrittää...). Olen myös laulanut koko ikäni (en yhteen putkeen), silloin tällöin oman pianon tai kitaran säestämänä. Levytyssopimuksia tässä vain odotellaan (kuulemma olisi Ruohosen veljesten studiolla tilaa minulle...).
Eikä sitä paljon muuhun sitten aikaa riitäkkään. Paitsi ystävien kanssa olemiseen ja kaikkeen muuhun ylimääräiseen, kuten sairaaseen bailaamiseen. Katsokaa ihmeessä yhdistyksemme kotisivut www.drink.to/karhunkaatajat
