Kamalaa, olen 50, enkä kelpaa mihinkään
Tämä kirjoitelma syntyi, kun mietiskelin 54-vuotiaana omaa elämänvaihettani ja keskustelin internetissä samaa ikäluokkaa olevien ystävieni kanssa aiheesta. Onko otsikon ajatus käynyt Sinulla mielessä? Jos ei, niin onnellinen lukija, palaa takaisin . Tai tarkemmin ajatellen, voithan ystäviäsi varten lukea :-)
Annikille alkoi uusi inspiroiva elämänvaihe 50 ikävuoden tienoilla.
Olen koko ikäni tuntenut erään Annikki-nimisen naisen, joka kasvatti 3 lasta, kävi samalla valtion pienipalkkaisessa palvelualan työssä yli 50 v ikään. Hän polki useimmiten yli 10 km edestakaisen matkan työpaikalleen kesät ja talvet, usein jopa 2 kertaa päivässä. Hän piti työstään, mutta puhui vuosikymmenien kuluessa usein siitä, kuinka hän oikeastaan haluaisi harjoittaa käden taitoja taiteen yms parissa. Kun lapset oli kasvatettu ja työpaikkansa lakkautettu, hän todella ryhtyi noin 55 vuoden iässä innolla maalaamaan tauluja, veistämään puusta , kivistä, ym materiaalista taidetta Hän piirteli jopa talon ja yhdessä miehensä kanssa omin käsin rakensi sitä aika suurelta osin, 70 vuoden iässä. Hän alkoi sädehtiä yhä useammin, muuttui entistä iloisemmaksi ja onnellisemman oloiseksi. Taiteestaan hän on saanut tunnustusta arvostamiltaan tahoilta runsaasti. Minusta tuntuu, että hän kokee yhä tämän kautensa elämänsä onnellisimmaksi vaiheeksi, nyt lähes 80 vuoden iässä, jatkaen yhä suurella innostuksella. Taiteen teko oli hänelle lähes uusi harrastus, hän ei ollut maalannut tietääkseni ainuttakaan taulua aiemmin.
Osaatko Sinä tulla nyt yhtäkkiä vapaaksi kuin Annikki, ja huomata uuden elämäsi tilaisuudet? Mikä estäisi? Mikä olisi pahinta, mikä voisi tapahtua, jos et välitä esteistä? Oikeastaan, onkos se niin paha sittenkään?
Elämäsi pohjimmainen tarkoitus tästä eteenpäin?
Entäpä jos laatisit paperille listan, mitä kaikkea oikeastaan olet halunnut tehdä , mikä haluaisit elämäntilanteesi olevan esim. 5 v. kuluttua ja miksi. Kun kysyt 'miksi?', niin kysy sitä tarpeeksi monta kertaa, kunnes pääset 'syvimmälle' tasolle (tasolle tyyliin miksi oikeastaan nimenomaan nykyään elät...). Tämä toivelistan laatiminen saattaa vaatia viikkoja, mutta on todella kiintoisaa ja opettavaista. Minulle se lista oli opettavainen, siitä poistuikin yksi tärkeimmiksi luulemani pinnallisen tason tavoite (=muuttaa asumaan jonnekin Etelämeren saarelle ainakin muutamaksi vuodeksi). Enhän mm. voisi siellä helposti ja edullisesti internetiä käyttää, kun taas Suomesta pääsen internetin avulla lähes minne vaan.
Nyt Sinulla on ihan eri tilanne kuin 20v iässä
Joskus 20 vuoden iässä ehkä hankit puolison, jotta saisit :
Puolison piti olla sopiva nimenomaan auttamaan Sinua noihin tavoitteisiin, ja se asetti hänelle tietyt vaatimukset.
Mutta nythän tilanne on aivan toinen! Kohdat 1,2,3,4, eivät välttämättä ole Sinulle ollenkaan tärkeitä. Nythän pitääkin ehkä miettiä ennen kaikkea kohtaa 6, ja jos sen sisältö selkiytyy Sinulle, kohta 5 saattaa ratketa aivan siinä sivussa yllättävällä tavalla.
Vanhan keksijän ohjeen mukaan pulmaa pitää yrittää ratkaista välillä kääntämällä se ylösalaisin. Sen sijaan, että miettisit, miten saisit kumppanin A (jotta pääsisit johonkin utuisen epämääräiseen onnelan tavoitteeseen B), käännäkin pulma näin: Mikä minun kirkas tavoitteeni B on, ja miten sinne parhaiten nykytilanteesta pääsisin? Saattaa olla, että joku kumppani A on siinä hyvä välietappi tai sitten ei. Tai saattaa olla, että matkallasi tavoitteeseen B samaan suuntaan menevät kumppaniehdokkaat parveilevat ympärilläsi, ja Sinulla on täysi työ ystävällisesti hätistellä ylimääräisiä vähän kauemmaksi.
Mitä mieltä olet?